Soundcheck Lutakossa
Lutakon Backstage, Kuvaajana Viljo
Alla Jeken raportti, löytyy myös osoitteesta ramopunk.com
Kurvasimme sovittuun aikaan Lutakon taakse ja nakkasimme soittokamat sisälle. Roudaus sujui nopeasti, kun paikalla oli kiertuehenkilökunnan lisäksi vielä meikä, Keikka ja Vilkki. Ramokeikka 2:n erikoisuutena oli se, että Rehtoreiden keikka sekä kuvattiin että äänitettiin. Sound check meni ilmeisen jouhevasti, sillä ylimääräisiä mutruja ei kenenkään kasvoilla näkynyt. Sitten lauteille Himanes ja sama homma. Pienten säätöjen jälkeen saatiin taustalaulutkin kohdalleen ja bändi pääsi jälleen ”treenaamaan”. Jyväskylässä treenibiiseinä toimivat Sä puhut puille ja Mikä siinä maksaa? Viimein Tapiokin pääsi suorittamaan checkauksensa ja bändit pääsivät latautumaan illan esiintymistä varten.
Lutakossa osataan pitää soittajasta huolta. Pelkästään takahuone on isompi kuin pienen kylän baari. Saunamahdollisuus ja pienet tarjoilut naposteluineen kohottavat paikan profiilia entisestään. Tässä kattauksessa ei kenelläkään ollut niin isoa egoa, että se toinen tila olisi pitänyt ottaa käyttöön.
Himanes soitti keskimmäisenä Tapion jälkeen. Himanesin setin aikana tajusin, mitä Keikka oli tarkoittanut Lutakon anniskelualueen aiheuttamasta ongelmasta puhuessaan. Koukatessaan nurkan taakse, alue pitää puolet porukasta otteessaan siellä. Tämän johdosta lavan edusta ei täyty siinä määrin, kuin se täyttyisi koko läsnä olevan porukan velloessa lavan edustalla. Setti oli sama kuin Mikkelissä, joten sen osasi kerran kuulleena jo melkein ulkoa. Valitettavasti Lutakossa ei ainakaan vielä ole sellaista yleisön keskelle ulottuvaa ramppia, jotta keskushyökkääjä Sutinen pääsisi mellastamaan yleisön joukkoon. Käsien heilutuksesta päätellen ainakin Matkalaulu, Ratsian Ole hyvä nyt, encoren Pogoomaan ja jo biisin aikana rytmikkään kannustuksen kerännyt Tää tulee sydämestä, olivat yleisön mieleen. Uusista biiseistä Aki lauloi kaksi ja Riku yhden. Encore jäi Lutakossa kahteen biisiin. Edes yleisön: ”Myö halutaan lissee!” –huudot eivät jatkaneet soittoaikaa. No, ei makeaa mahan täydeltä. Mihinkähän lie Himanes vielä yltäisi, jos pystyisi treenaamaan ja keikkailemaan säännöllisesti?
Keikan jälkeen takahuoneessa näkyi tyytyväisiä ja hikisiä kasvoja. Näki, että soittaminen oli maistunut. Ramopunk.comin 7v-synttäreille on luvassa ainakin kaksi liekeissä roihuavaa esiintyjää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti