Kuva:M!kaViva Himanes!
Illan kolmantena bändinä lavan valloitti Himanes ja oma sykkeeni nousi maksimiin. Nähtyäni bändin viisi edellistä keikkaa putkeen, tiesin, että jätkät ovat aivan huikeassa soittovireessä. Ensimmäisen tulemisensa aikaan Himanes soitti omien sanojensa mukaan ramopunkin ykkösdivarissa. Nyt yhtyeellä on näytön paikka. Keikkavireensä perusteella Himanes on tällä hetkellä aivan ramopunkin Valioliigan keulilla. Seuraava levy ja sen saama vastaanotto näyttää suunnan eteenpäin. Olin itsekin hehkutellut Himanesin huikeaa energiaa jo etukäteen ja hienosti heput vastasivat haasteeseen. Nakkasin hetken mielijohteesta tallentimeni Rikun kitaravahvistimen päälle ja tuo huikea keikka on nyt sitten yllättävän hyvätasoisena livenä ikuistettu.
Surffaan radioaalloilla toimii nykysetin avausraitana, jota seuraa Pertun kopistelut ja nimikkobiisi H-I-M-A-N-E-S. Perussettiä oli jouduttu hieman karsimaan tiukkojen aikataulujen vuoksi, mutta jäljellä olevat muodostivat hyvän kattauksen bändin koko kaaresta. Sä tahdoit mennä, edusti uutta tuotantoa ja tuli hyväksytyksi myös juhlakansan taholta. R-koodi tiivisti sen, mistä koko viikonlopun ajan oli kyse: ramobileistä. Kun kaupunki on hiljaa –biisin viimeinen sointu iskettiin, alkoikin varsin hengästyttävä rupeama, kun ilman taukoja tuli perä perää Beibi sua odotan ja Ratsian klassikko Ole hyvä nyt. Pertulla ei meinannut välillä pipo pysyä matkassa ja se saikin viimein lentää vaihtoon. Saku nuiji rumpujaan juhlakravatti väpättäen, Aki iski yleisöön eloa nyrkki ilmaa halkoen ja Riku rouhi kitaraa ja pelehti juhlakansan kanssa sen minkä kerkesi. Mykkäkoulun päättäjäisten parhaita kappaleita edustava Mikä siinä maksaa sai jälkeensä toisen illan uusista biiseistä. Tää tulee sydämestä, oli jo saanut Mikkelissä ja Lutakossa lämpimän vastanoton ja yleisön taputtamaan jo biisin aikana. Vastavirran juhlakansa oli täysillä Himanesin mukana kertosäkeessä ja kappaleen suvantokohdassa, jossa Riku kitaroi maailmoja syleilevästi. Suvantokohdan rytmikkäät ”Hei! Hei! Hei!” –huudot olivat ehkä koko viikonlopun äänekkäimmät. Vaikka teksti eläytyykin Himanesin sielunmaisemiin, on kertosäkeeseen ladattu R-koodilla selkeä viesti koko ramopunk-skenelle, jolle se on omistettu. No, tuon kappaleen aikana itselläkin koitti se perinteinen tunne voittaa järjen -hetki ja pieni performanssi siinä tuli heitettyä Rikun rinnalla spontaanisti taustakiljumalla. Kiitos ja anteeks! Sen yhteishuudon voima oli varsin tunteikasta kokea ja osoitti, että meillä oli Sakun kanssa ilmeisesti oikea näkemys tuon biisin mahdollisuuksista.
Kun yleisö oli aivan villinä, oli myös bändi liekeissä. Matkalaulu kulkee aivan hillittömän hienosti ja komeasti. Kappaleen taustahuudot ovat kerrassaan yksinkertaisen nokkelia. Loppukirin aikana myös Manne vallan riehaantui ja taikoi muun muassa Akille uudet rytmimunakkaat nännien paikalle. Varsinaisen setin lopuksi Himanes esitti Rikun laulaman Ramones-coverin, Mä haluun elää ja bändin alkuaikojen helmen, Kellarista studioon. Sitten setti oli ohi ja ei kun lauteilta veks. Mutta vain hetkeksi. Hurjien kannustushuutojen siivittämänä Himanesin aina sympaattiset soittajat loikkasivat encorelle ja veivasivat yleisöltä jalat alta. Rokkilukio, Sähkis ja Pogoomaan vain lisäsivät roihua. Sekä yleisö että yhtye panivat parastaan eli kaikki peliin. Keikka oli kerrassaan hieno ja mieleen jäävä kokemus. Samaa se oli Himanesistakin, sillä vaikka soittoaika oli jo ylittymässä, räväytti bändi vielä bonuksena napakan Kyyvesi kutsuu –klassikon. Viva Himanes! Jottei jäädä aivan kritiikittömäksi, niin sitä virittelyä voi kai vielä tiivistää. Tämän illan jälkeen Himanesin on hyvä vetäytyä työstämään pitkäsoittoa. Hummeripoikarockissa lava räjähtää seuraavan kerran.
© Jeke
